Mielenkiintoista päästä kuvamatkalle mukaan!

 

A) Kuvaa katsellessani tunsin tunnetta vapaudesta. Tunne itsenäisyydestä -  millaista olisikaan vaeltaa kuvan jäätiköllä itsekseni. Minä versus maailma. Olisin yksin, vaikkakin yhdessä ajatuksieni kanssa. Lumen narskuessa jalkojeni alla pohtisin elämääni ja sen varrella tapahtuneita asioita, samalla kun aistini mittailisivat ympäristöä.

 

B) Ensimmäisenä kiinnitin huomiota kuvan siniseen väriin. Ääretön, mutta rauhoittava näky.

Mieleeni palaa muisto, jossa seison pohjois-Norjassa Jäämeren rannalla perheeni kanssa ja katselen kauas horisonttiin, jossa vuorten taa aava meri vetää katsettani. Siellä ei näy mitään ja silti siellä on kaikki. Uutta ja tuntematonta. Kuvassa eteeni ilmestyy vain valkea horisontti, lunta ja jäätä - jossain merta sen alla. Sininen taivas - kuinka monta kertaa olen katsonutkaan tuota näkyä joka edustaa rauhaa. Sydän lepää. "Vain taivas on rajana"-kuvaus kertoo osuvasti siitä, mitä elämältäni haluan. Jokainen askel vie minua eteenpäin, kohti hämärtyvää iltaa. Kohta tulen näkemään kuvassa sen mitä aurinko peittää...avaruuden ja tähdet. Jossain siellä leijailevat toivomukset joita olen sinne lyhyenlaisen elämäni aikana singonnut. Unelmia ja värihehkua, tähtisumua jonka sisälle on talletettu sisimmät haaveet.

Yhtäkkiä olenkin meren syvyyksissä ja katselen kun sinivalas nousee tummasta syvyydestä kohti pintaa ja kohti valoa...yhtä kaikki avaruudessa.

 

Luulen, että assosioin ajatukseni värin perusteella. Sininen, se on ollut matkassa aina kun olen matkustellut. Se varmaan symboloi minulle rauhaa ja äärettömyyttä. Luulen että se tuntuu turvalliselta, ja aina kun olen ollut oudoissa paikoissa (matkustellut ja vaeltanut luonnossa), sama sininen taivas on aina ollut kuitenkin siellä. Se on varmaan myöskin väriterapeuttinen asia, siksi rauhallinen tunne. Mikään ei saa taivaasta otetta, ei edes vuortenhuiput joita näin Norjassa, ääretöntä ei voi kahlita joten sen edessä täytyy nöyrtyä ja tunnustaa että on pieni ihminen. Kuitenkaan kukaan ei voi estää kurkottelemasta kohti taivasta, unelmille taivas on rajana. Siellä on siis myös toivoa sen lisäksi että se on kaunis. Sininen taivas kehystää niin kauniisti kaikkea sitä kirjoa mitä ympärillämme on. Luontoa jonka olemme saaneet lahjaksi.

En tiennyt teoksesta aiemmin mitään. Teoksessa saattaa olla kysymys jäätikön sulamisesta. Ihmiskunta on menettämässä otteen luonnosta tuhoamalla sen mikä on arvokasta, ja jota pitäisi vaalia.

Miksi kuvakulma on keskittynyt kolmeen jäälaattaan? Onko sen tarkoitus puhua ihmisyydestä ja siitä että ajelehdimme. Vai onko se kannanotto ilmaston lämpenemiselle?