Muiden pienryhmäläisteni ajatukset avainkuvan kohtaamisesta liittyvät estetiikan ja taidekritiikin sekä taidehistorian tiedonaloihin. Taidekritiikin vaiheisiin kuuluvat kuvailu, tulkinta ja arvottaminen, ja näistä etenkin kuvailua ja tulkintaa tulee ilmi useaan otteeseen. Sallassa kuva herättää tunteen tuttuudesta. Hän kuvailee kuvaa myös muun muassa arvoitukselliseksi ja mystiseksi. ”Kuva huutaa tyyneyttä ja tyhjyyttä”. Ulottuvuuksiakin on vain vähän. Emmin ajatuksia ensimmäisestä kohtaamisesta avainkuvan kanssa olivat kohtaaminen sinisen eri sävyjen kanssa, mikä erotti kuvan edukseen muiden kuvaehdokkaiden joukosta. Tässä tulee ilmi estetiikan tutkimistapojen analysointitapa. Emmi on kiinnostunut välineen vaikutuksesta ilmaisuun. Hänessä herää kysymys: ”Mikäli se tosiaan on valokuva eikä taidokkaasti toteutettu maalaus, onko sarjassa muitakin kuvia, jotka voisivat antaa viitteitä siitä mistä teoksessa on kyse?” Hän haluaisi tietää lisää kuvan mahdollisesta kontekstista. Välineen ilmaisun pohtiminen tulee ilmi myös kuvan visuaalisena tarkkailuna. Hänen mukaansa sininen väri luo tunnetta harmonisuudesta ja rauhasta. Sinisen värin luoma tunne kuvassa on myös yksi esteettisen elämyksen rakennusaine.

Salla puolestaan valitsi kuvan, koska se näytti hieman häneltä itseltään. Taidekritiikin tutkimistavoissa on tulkintatapa, jonka mukaan täytyy ymmärtää, että yksityiskohdat ovat ideoiden ja arvojen symboleja ja representaatioita; katsojan täytyy osata selittää allegorioita, analogioita ja metaforia. Salla kuvailee kuvaa: ”Minulle se on kuvaus elämän tarkoituksesta ja tarkoituksettomuudesta, sen kiertokulusta. Silkkaa realismia ripauksella kvanttifysiikkaa, erityisesti kertomus konfiguraatiosta ja sattumasta. Tietysti symbolisesti ajateltuna.”

Kumpikaan ei ole ollut aiemmin tekemisissä kuvan kanssa, mutta esimerkiksi Emmille kuva toi mieleen yhteyden Mireille de la Lezin valokuviin arktisesta luonnosta. Tässä hän vertailee taideteosta muihin teoksiin, mikä liittyy taidekritiikkiin. Hänelle tulee mieleen myös muistoja matkoistaan Islannissa ja Norjassa: ”Teoksessa oli samaa rauhallisen autiuden tuntua kuin mitä koin noissa paikoissa oikeassa elämässä”. Taidekritiikin tiedonalassa tämä liittyy kohtaan, missä katsoja selittää tunteitaan, muistojaan, assosiaatioitaan ja kokemuksiaan.  

Kummallakin tuli esiin näkemyksiä tarkoitusperistä, joita avainkuvalla saattaisi mahdollisesti olla. Kuva voisi mainostaa ilmastonmuutosta tai sitten se kertoisi maapallon elämän merkityksettömyydestä universumissa. Tällainen pohdinta on taidehistorian tiedonalaan liittyvää. Katsoja lähestyy taideteosta oman kulttuurinsa näkökulmasta sekä kuvittelee elämää eri aikoina ja kulttuureissa; katsoja tulkitsee taideteoksen sen omassa kontekstissa. Toisin sanoen tässä merkityksessä avainkuva on aktuaalinen puhuttaessa ilmastonmuutoksesta.

Kysymyksiä joita kuva herätti: Mitä kuva esittää? Mistä se kertoo? Onko kuvassa tarkoituksella kolme jäälauttaa, ja onko niiden tarkoitus kertoa jostakin, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja jäätiköiden sulamisesta?